HUULIPUNAJIHAD SUOMESSA – JIHAD, JOTA EI TARVITSE PELÄTÄ

”Mieheni ei anna minulle koraania ja muutenkin hän on aggressiivinen. Mitä teen?” ”Lähde pois suhteesta. Kenenkään musliminaisen ei tarvitse taipua miehen valtaan. Muista, että voit myös hakea avioeroa.” -Tuntematon

Olen kuunnellut useita eri kertoja, kun musliminaiset ovat neuvoneet toisiaan esimerkiksi parisuhteeseen ja sen riitoihin sekä väkivaltaan liittyvissä tapauksissa. Usein vastauksena toiset musliminaiset ovat sanoneet, että musliminaisen ei tarvitse alistua miehen jalkoihin ja että myös avioero on naisille sallittu. On harmi, että tällainen keskustelu kantautuu usein kuuroille korville ja ihmiset lukevat lehdistä vain ”alistuvista musliminaisista”.

Nykyään on kuitenkin olemassa paljon muslimifeministiryhmiä, joihin kuuluu sekä miehiä että naisia ja jotka tutkivat koraania ja tulkitsevat sitä naisille suotuisammalla tavalla. Suomessa on myös paljon yksittäisiä muslimifeministejä, jotka pitävät muslimisisaruksistaan huolta ja kertovat heille naisten oikeuksista sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Muslimifeministit saattavat kutsua toimintaansa muun muasssa sukupuolijihadiksi (Gender Jihad) ja huulipunajihadiksi (Lipstick Jihad).

Muslimifeministit eivät yleensä kyseenalaista koraanin validiteettia tai sen uskonnollisia opetuksia, mutta he ovat sen yhteiskunnan patriarkaalisia kuvauksia vastaan. He käyvät läpi koraanina ja profeetta Muhammadin esimerkkejä ja kumoavat koraanin patriarkaalisia näkemyksiä naisista. Näiden kumoamisten rinnalla he usein säilyttävät esimerkiksi islamin uskonnon 5 peruspilaria.

Monet muslimifeministit ympäri muslimimaailmaa haluavat muuttaa perhelakeja, erityisesti avioliittoon, avioeroon ja perintöön liittyviä pykäliä. Koska islam on tänä päivänä globaali uskonto, on vaikeaa yleistää millä tavoin näitä lakeja noudatetaan missäkin valtiossa ja perheissä, vai noudatetaanko ollenkaan. Toisaalta olen myös keskustellut esimerkiksi kurdinaisten kanssa, joiden mukaan edelleenkin heidän kotimaassaan avioero ei ole vaihtoehto, koska siitä jäävä stigma on niin voimakas. Stigman vuoksi uudelleen avioituminen voi olla vaikeaa ja avioeron läpikäyneellä naisella on usein vähän mahdollisuuksia palata oman isänsä kotiin.

Toinen muslimifeministien polttava aihe on perheväkivalta, joka on ollut pitkään tabuna muslimivaltioissa – aivan kuten se on vielä tabu myös ei-muslimivaltioissa muun muassa pelon ja häpeän vuoksi. Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen koraanin jae 4:34 on hyvin kiistanalainen. Muslimifeministit tutkivat tätä koraanin jaetta, koska siitä on paljon erimielisyyksiä. Jakeen loppuosa kertoo, miten toimia naisen kanssa, joka on niskoitellut (nushuz) miehelle. Kiistaa aiheuttaa se, tuleeko miehen tällaisessa tilanteessa väkivaltaisesti rangaista naista, rangaista vain hieman vai ei rangaista ollenkaan.

”Miehet olkoot naisten esimiehiä, koska Jumala on asettanut heidät näihin nähden korkeampaan asemaan, ja myöskin niiden suoritusten tähden, joita miesten on omaisuudestaan naisten hyväksi tehtävä. Hyveelliset naiset ovat alistuvaisia ja vaalivat huolellisesti, kätkössä, kaikkea sitä, minkä Jumala on kätköön tarkoittanut. Mitä niihin tulee, joiden puolelta kohtaatte uppiniskaisuutta, niin varoittakaa heitä, erottakaa heidät vuoteestanne ja kurittakaa heitä, mutta jos he silloin tottelevat teitä, niin älkää etsikö riitaa heidän kanssaan. Katso, Jumala on ylevä ja suuri.” (Koraani 4:34)

Myös musliminaisten mahdollisuuksista rukoilla moskeijoissa puhutaan Suomen musliminaisten kesken. Samoin puhutaan myös musliminaisen mahdollisuudesta johtaa esimerkiksi muslimeille pyhää perjantairukousta moskeijassa. Musliminaisten rukoilu ja rukouksen johtaminen moskeijassa ovat laajemminkin muslimifeministien huolen alla.

Erimielisyydet musliminaisten oikeuksista rukoilla moskeijassa alkoivat profeetta Muhammadin kuoleman jälkeen. Profeetta Muhammad itse salli naisten rukoilemisen moskeijassa, mutta toinen kalifi Umar kielsi sen. Umarin seuraaja Uthman taas salli naisten rukoilun moskeijassa. Monet sunnimuslimit pitävät kalifi Umaria ensimmäisenä oikeamielisenä kalifina. Musliminaisten rukoileminen moskeijoissa on edelleen mielipiteitä jakava aihe: joillain alueilla musliminaiset saavat rukoilla moskeijassa ja toisilla alueilla heidän tulee pysyä kotonaan. Myös musliminaisen rukouksen johtaminen on kiistanalainen aihe: esimerkiksi Amina Wadud on johtanut perjantairukousta New Yorkissa ja kertonut, että koraani ei sano mitään siitä, että nainen ei saisi johtaa perjantairukousta.

Huulipunajihad siis jyllää ja sen ääni olisi hyvä saada kuuluviin ennakkoluulojenkin murtamiseksi. Eräitä sosiaalisessa mediassa toimivia ryhmiä ovat Malesiassa toimiva Sisters in Islam ja Lontoossa toimistoa pitävä kansainvälisesti toimiva Women Living under Muslim Laws eli WLUML –organisaatio, joka on keskittynyt muslimivaltioiden lakien reformin edistämiseen. Nigeriassa puolestaan toimii BAOBAB for Women’s Human Rights, jonka mottona on, että mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuutta voi yrittää muuttaa: ”You can’t change the past, but you can try to change the future.”

*  Vaikka jihad usein suomennetaan ”pyhäksi sodaksi”, on hyvä huomioida, että missään islamilaisessa pyhässä tekstissä ei kuvata mitään sotaa pyhäksi. Jihad ei myöskään rajoitu mitenkään sotaan: jihad on islamilainen termi, joka viittaa laajaan skaalaan erilaisia pyrkimyksiä ja kamppailuja. Näitä voivat olla niin henkilökohtaiset päivittäiset haasteet kuin omiin mielihaluihin ja laajemmin perheeseen liittyvät kamppailut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s